Toiveikas kulkukoira odotti lähes koko elämänsä katsellen autoja yksinäisellä tiellä - viime hetkillä paikalla saapui pelastusjärjestö

Mar 24, 2020 by apost team

Howl of a Dog, romanialainen eläinten pelastusorganisaatio, vietti hiljattain aikaa syrjäisessä kylässä maaseudulla sterilointikampanjan hengessä, kun henkilökunnan jäsenet törmäsivät suloiseen kulkukoiraan nimeltä Remy. Valitettavasti Remylla oli selvästi ollut haastava elämä ja eläin oli joutunut polttomerkinnän uhriksi. Kukaan kylässä ei halunnut hoidettavakseen ystävällistä, energistä eläintä.

Asiasta raportoi Howl of a Dog. Organisaatio toteutti mainonnan uskomuksen takia, jonka mukaan koiran nenän polttaminen punaisen kuumalla raudalla auttaa parantamaan eläimen immuunijärjestelmää ja varmistamaan, ettei koira kärsi penikkataudista. Tietenkään lääketieteellisiä tutkimuksia ei aiheen tiimoilta ole tehty. Loppujen lopuksi kyseessä on vain julma taikausko, joka johtaa tarpeettomaan fyysiseen ja henkiseen vahinkoon.

apost.com

Koiralla havaittiin myös repeämä vasemmassa yläkorvassa. Kukaan ei tiedä repeytymän alkuperästä, mutta koiran kokema polttomerkitseminen ja kodittomuus koskettivat Howl of a Dog -järjestön ihmisiä suuresti. Koiran kohtelu ei kuitenkaan koskettanut kylän asukkaiden sydämiä, ainakaan siinä määrin, että koira olisi haluttu adoptoida. Syyn uskotaan johtuvan siitä, että alueella koiran rooli on usein "hyödytön", jos eläimestä ei ole vartijakoiraksi tai vastaavanlaiseen rooliin. Eläimen ystävällisyydellä tai rakastettavuudella ei ole merkitystä.

Remy juoksenteli ympäriinsä Howl of a Dog -organisaation ollessa paikalla. Hännän heilutukselle, leikille ja ystävällisyydelle ei ollut tulla loppua. Vaikka koira olikin vaellellut kylässä, vaikutti eläin viettäneen suurimman osan ajastaan pienen ruokakaupan ulkopuolella. Samaisessa paikassa työskennellyt nainen oli päivittäin tarjonnut Remylle ruokaa. Valitettavasti hän tai kukaan mukaan kyläläisistä ei vaikuttanut tietävän Remyn tarinaa.

Howl of a Dog -organisaation todettua, ettei yksikään kyläläisistä halunnut Remyä, he veivät koiran mukanaan päämajaansa ja huolehtivat kastroinnista, rokotuksista ja mikrosirutuksesta. Pyrkimyksenä oli adoptoida Remy rakastavaan kotiin, joka ei välttämättä löytynyt Romaniasta; koira voisi suunnata myös muualle Eurooppaan tai kotiin Kanadaan tai Yhdysvaltoihin.

Tunnetko sinä jonkun, joka olisi ottanut Remyn kaltaisen kulkukoiran tai -kissan hoiviinsa ja hämmentynyt suuresti eläimen kohtalosta?